Rikosromaani-arvostelu

Luin Leena Lehtolaisen kirjoittaman dekkarin Kuolemanspiraali. Kirjassa Maria Kallio saa tehtäväkseen selvittää nuoren taitoluistelijatytön Noora Niemisen murhan. Murha tapahtuu heti kirjan alussa kun Noora Nieminen löydetään parkkihallista tavallisen perheenäidin auton takaluukusta. Ylikonstaapeli Maria Kallio on raskaana selvittäessään Nooran tapausta ja ihan kirjan lopussa viimeisillä sivuilla hän synnyttää terveen lapsen. Murhaaja vaihtoehtoja on paljon, mutta lopulta selviääkin, että Nooran valmentaja Rami Luoto raiskasi Nooran kun tyttö oli vain 14 vuotias ja tämän seurauksena murhasi hänet parin vuoden päästä. Noora aikoi kertoa kaikille raiskauksesta joten Luoto kävi käsiksi Nooraan ja eteni niinkin pitkälle kuin kuolemaan. 

Kirja oli kokonaisuudessaan mielestäni hyvä. Missään vaiheessa en tuntenut suurta tylsistymistä lukiessani kirjaa vaan kokoajan mielenkiintoni kasvoi. Olen aina tykännyt katsoa televisiosta rikossarjoja ja pienempänä luin aina Neiti Etsiviä, joten tiesin jo alussa tämänkin kirjan olevan mieleinen. Pidin kirjassa myös luisteluaiheesta, sillä olen itsekkin tanssija eli tykään taiteellisista lajeista. Mielenkiinnon kasvamista lisäsi varmasti se, että murhaaja oli epäselvä arvata ja mieleni siitä kuka voisi olla murhaaja, muuttui kokoajan. 

Oli hyvä kun murha tapahtui jo heti kirjan alussa, sillä ensin ajattelin, että kirjan alku saattaisi olla hieman tylsä. Onneksi juoni lähti kuitenkin kulkemaan vauhdilla eteenpäin. En osannut arvata murhaajan olevan Rami. Usein kirjoissa käy ennalta arvattavasti, mutta tässä kirjassa ei tapahtunut niin. Kokoajan epäiltiin Vesku Teräsvuorta, joka oli joskus aikaisemmin ahdistellut Nooraa. Nooran äiti Hanna Nieminen oli kokoajan varma Veskun syyllisyydestä ja surun murtamana tyttärensä kuolemasta, hän ampui Veskun. Ampumatapaus kirjan keskellä sai yllättävän juonenkäänteen ja se teki kirjasta yhä paremman. Maria Kallio ei saanut estettyä Hannaa ampumasta Veskua, vaikka kertoi hänelle ettei mies ole syypää. Oli siis hyvin vaikea arvata kuka oli Nooran murhaaja vaikka murha oli lopulta erittäin selkeä ja johdonmukainen. 

Kirja oli tehty niin, että sitä oli helppo lukea. Alkupuolella puhuttiin paljon sukunimillä joten välillä jouduin palaamaan pari sivua taakseppäin ja tarkistamaan kuka olikaan Teräsvuori tai kuka oli Luoto, mutta keskivaiheessa henkilöt oli jo helppo muistaa. Kirjan kirjoittaja kertoi aika paljon kaiken Maria Kallion näkökulmasta ja kirjaa oli siksi selkeä lukea. Joihinkin kohtiin oli liitetty Noora Niemisen päiväkirjan pätkiä ja niitä oli mukava, sekä myös helppo lukea. Saatoin aluksi myös ajatella, että kirja sopisi paremmin ihan aikuisille, mutta siinä oli myös paljon nuoren elämästä kerrottuja asioita ja juuri äsken mainitsemani päiväkirja tekstit kertoivat asioita myös nuoren näkökulmasta. 

Jos ajattelen jotain huonoa kirjasta niin kirjan työpaikkakohtaukset olivat tylsiä. En pitänyt työpaikka kiistoista tai muista vaan eniten pidin kohtauksista kun murhan epäiltyä yritettiin pähkäillä. Oli tietenkin hyvä, että välillä tarina vähän rauhoittui, eikä kokoajan menty eteenpäin. En osaa sanoa muuta kritiikkiä, sillä mielestäni en sellaista löytänyt sen enempää. Voisin mielelläni lukea muitakin Lehtolaisen kirjoittamia Maria Kalliosta kertovia rikosromaaneita, vaikka en mikään suuri kirjojen lukija olekkaan. 

Kirjassa oli paljon omalla tavallaan raakojakin asioita, vaikka pahempiakin varmasti löytyy. Olen aina pelännyt helposti ja en pysty kauhuelokuviakaan katsomaan, mutta tämä kirja ei silti pelottanut millään tavalla. Kirjan pystyisi lukemaan herkkänahkaisempikin ihminen kuin esimerkiksi minä. Ajattelin jo jossain vaiheessa, että tulen kammoksumaan rikosromaaneja tämän kirjan lukemisen jälkeen, mutta näin ei tapahtunutkaan.